keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Muutto lähenee

Ensi viikon maanantaina (3.8.) me muutetaan. Ne kävivät meitä taas katsomassakin viime vkolla. Ottivat kuvia, mutta ei me niille alettu poseerata. Kuuluivat juttelevan meidän ruuista ja tavoista. Siinähän sumpliivat, me keskityttiin leikkimään.

Tarmo

Sisko (joka vielä odottaa omaa kotiaan)

Toinen sisko, se vähän vierestä seurailija

Kolmas sisko

Sylvi

Me

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tutustumme maailmaan

Meitä käytiin tänään katsomassa. Kuukauden päästä muutamme uuteen kotiin. Minä ja Tarmo. Nyt minä ja siskot ollaan jo niin isoja, että saadaan kulkea vapaasti asunnossa ja seurustella toisten kissojen kanssa. Hoitotäti sanoi, että olen kaikista pienin, mutta se johtuu vain siitä, että olen myös kaikista aktiviisin pentu. Tykkään tutkia maailmaa ja leikkiä leluilla tai siskojen kanssa.











Alla pari videota missä leikitään. Tarmoakin kuvattiin, mutta se ei oikein tykännyt siitä.


-Sylvi-


Sylvi leikkii

Sylvi ja siskot leikkii

Tarmo ei tykkää





Sylvi ja Tarmo esittäytyvät



Miau! minä olen Sylvi. Tuossa kuvassa oikealla, tuo musta kaveri valkoisilla sukilla. Synnyin löytöeläintalon hoiviin 11.5.2015 ja kunhan olen vähän isompi, muutan täältä pysyvään kotiin. Asun kyllä nytkin tavallisessa perheessä äitini ja siskojeni kanssa. Täällä asuu lisäksi perheen oma kissa ja yksi poikakissa, jolla ei vielä ollut omaa kotia. Se kuulema muuttaa samaan kotiin minun kanssani. Kiva kun ollaan jo toisillemme tuttuja. Itse olen reipas ja seurallinen (minua kutsutaan täällä Ninjaksi), mutta se poikakissa on vähän ujo. Luulen kyllä, että saan siitä ihan kivan leikkikaverin.









Kurrrrr... minua ne sanovat Tarmoksi (Tarossi). Olen muistaakseni pari vuotias. Onneksi minut löydettiin ja pääsin löytöeläintalolle, missä minusta on pidetty hyvää huolta. Olen vähän ujo, mutta pidän kyllä ihmisistä. Syliin en kuitenkaan välttämättä halua. Viimeiset 5kk olen ollut tutustumassa kotielämään sijoitusperheessä. Tänne tuli viime aikoina sellaisia ihan pieniä kissoja myös. Ne on ihan mukavia, mutta niiden emoa kyllä pelkään. Muutan kuulemma sen villeimmän pennun kanssa yhteiseen kotiin. Vähän se minua jännittää, kun minulla ei ole omaa kotia koskaan ollut, mutta onneksi en joudu sinne yksin.